ASIKKALA, VAAPPUPITÄJÄ

Vaapuista

Ensimmäiset päijäthämäläiset vaaput tehtiin korkista. Sotien jälkeen omaksuttiin kaarna uistimenvalmistuksessa. Se ei kuitenkaan voinut enää tulla kyseeseen, kun 1950-luvun lopusta lähtien siirryttiin uistinten massatuotantoon. Ajan vaatimuksista siirryttiin palsapuuhun, jota voitiin sorvata koneellisesti suuria runkomääriä.

Kotimainen uistimenvalmistus elää yhä kukoistustaan, sillä valmistajia on useita satoja maan eri puolilla. Tämän aallon harjalla on yhä päijäthämäläinen, suomalaisiin oloihin aikoinaan luotu vaappu valmistajineen.

Kuinka kaarna keksittiin vaappumateriaaliksi

Joskus 1950-luvun alkuvuosina Lauri Rapala tallusteli Somerontietä Leppäsen mökille, jossa uistimia valmistettiin. Männikönmäen paikkeilla hänelle tuli akuutisti tarve keventää

kehonsa kuormaa. Hän poikkesi tieltä sivuun ja pudotti housut alas. Siinä kyykkysillään ollessaan ja kuivia sammalia hamuillessaan katse pysähtyi paksukaarnaiseen männynkantoon.

Siitä heräsi ajatus ottaa kaarnanpala kainaloon ja mennä uistimenrunkoa vuolemaan.
Männynkaarna on oivallinen vaappujen runkomateriaali, jota käytettiin aina 1950-luvun lopulle saakka. Se ei turpoa, ei kutistu, ei vety, eikä mätäne.

                                                                               - Näin syntyvät monet hyvät ideat! -